Päivä 20 ja 21 Hollywood - Helsinki

Päivä 20: Hollywood.

Matkamme viimeisen vapaapäivän vietimme Hollywoodissa ja suurinosa päivästä kului Universal Studios Hollywoodissa. Paikka on täynnä mitä eriskummallisia laitteita ja suurimmassa osassa niistä kävimmekin. Ostimme lipun, joka oikeutti jonon ohittamiseen ja se kyllä nopeutti päiväämme huomattavasti. Muutamiin laitteisiin oli jopa 40min. jono ja me kävelimme Front of line liput kaulassamme Gate A:n kautta suoraan pelipaikoille. Suosittelen. Raisa ja Sauli vietti vapaapäivän Venice Beachillä, koska Universal Studios oli heille tuttu paikka edelliseltä PeterPanBike matkalta. 

Päivä 21: Paluu Helsinkiin.

Aamulla klo 4 oli kolme tila-autoa odottamassa matkaajia hotellin edessä. Ensin Los Angelesin lentokentälle, josta lensimme New Yorkiin. Kahden tunnin odotus ja Finnairin koneella kotisuomeen. Kaikkien laukut löytyivät hihnalta. Halaukset ja kättelyt ja kukin lähti kotia kohti.

Kiitän kaikkia yli 5000 lukijaa, jotka jakoivat matkan kanssamme lukien tätä blogia tähän mennessä. On aika kääntää viimeinen sivu ja laittaa tämän blogin osalta kannet kiinni. 

The End  

 Universal Studios Hollywood ylittää matkailijan odotukset.

 Jaahas...mennäänkö kaikkiin vehkeisiin?

 Tuttuja kasvoja menneisyydestä...

 Maarit, Pasi ja Marko vierekkäinen studiokierroksella.

 Katu, jolla on kuvattu suosittu tv-sarja Täydelliset Naiset.

 Tämä tyttö ei riisunut jumpperia...

 Minna ja Marko miettivät jo seuraavaa laitetta.

 Lento Los Angeles - New York kesti viisi tuntia.

 Tämän verran näimme lentokentän ikkunasta New Yorkin silhuettia.

 Lento New York - Helsinki kesti 8 tuntia ja risat päälle.

 Markus, Taru, Raisa ja Sauli ja kaikkien laukut perillä.

Vielä yksi kilometri ja blogin kirjoittajaa odottaa home sweet home.

Päivä 19 Fresno - Los Angeles 583 km

Matkamme viimeinen ajopäivä. Heräsimme kaupungissa nimeltä Fresno. Kaupungista varoiteltiin meitä matkamme varrella. Miksi ihmeessä menette Fresnoon, kysyivät muutamat tyypit. Tarkemmin tutkittuani kaupungin tietoja selvisi, että siellä on USA:n  suurimmat luokkkaerot ja näin ollen myös paljon rikollisuutta. Meillä ei Fresnosta jäännyt mitään pahaa sanottavaa. Päinvastoin, mm. lähikaupan henkilökunta, jossa vuorotellen kävimme oli ehkä matkamme ystävällisimpiä ihmisiä. Aamun ensimmäinen etappi oli  lämpötilaltaan tosi viileä, mutta päästyämme lähemmäksi tietä nro 1, joka kulkee aivan rannikon vierustaa alkoi ilma lämmetä. Iltapäivän viimeisellä taukopaikalla teimme päätöksen, että palautamme moottoripyörät ja auton vielä tänä iltana. Klo oli 16 ja matkaa 100  km. Soitin vuokraamoon ja sain tiedon, että se on auki klo 18 saakka. Mutta, mutta...noin 70 km ennen määränpäätämme juutuimme Los Angelesin valtavaan liikenneruuhkaan. Sitten meidän piti vielä tankata pyörät ja auto. Loppu hyvin kaikki hyvin. Olimme perillä EagleRider vuokraamossa 17.53 eli 7 min ennen sukemisaikaa. Kenenkään pyörään ei ollut tullut matkanvarrella vaurioita ja palauttaminen kävi tosi nopeasti. Pyörän mailimittarin mukaan matkamme pituus oli 4534 mailia ja navigaattorin lukema oli 7125 km. Palautimme vielä auton lentokentän vuokraamoon ja menimme takseilla hotelliimme Hollywoodiin. Illalla kävimme syomässä matkamme viimeisen yhteisen illallisen Hard Rock Cafe Hollywoodissa.

Nyt iso kiitos ja kumarrus EasyRider matkaajille: Kiitos Raisa, kiitos Sauli, kiitos Markus, kiitos Taru, kiitos Pasi, kiitos Maarit, kiitos Mikko, kiitos Minna, kiitos Marko, kiitos Juha, kiitos Vesku, kiitos Tare ja kiitos Matti. Kanssanne oli mukava ratsastaa USA:n halki. Paljon nähtiin ja koettiin.                                         God Bless America.

P.S lisään kuvia myöhemmin, koska hotellimme yhteydet on surkeat.

Päivä 18 Mammoth Lakes - Fresno 290 km

Aamutoimet tutulla rutiinilla: klo 7 aamupala ja klo 8.15 olimme jo tankanneet ja suuntasimme kohti Sierra Nevadan vuoristoa. Mitä ylemmäksi pääsimme alkoi kylmyys tuntua joka ikisessä ruumiinosassa. Olemme ajaneet suurimman osan matkastamme helteessä ja melkein nollaan laskenut lämpötila tuntui tosi kylmältä. Päästyämme tielle nro 120 meitä tuli vastaan moottoripyöräilijöiden taivas. Yosemiten kansallispuisto on yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista ja tie kulki vuoriston yli laskeutuen alas laaksoon. Otin kuvia, mutta ne eivät missään nimessä kerro sitä tuhatta sanaa ja nyt onkin vaikea kuvailla kuinka hienoa reittiä ajoimme. No meillä EasyRider matkaajilla nämä maisemat jäävät elämään muistoihimme ikuisesti. Olimme jo Suomesssa kuulleet, että Yosemiten kansallispuistossa oli riehunut valtava tulipalo, jota on ollut sammuttamassa yli 3500 palomiestä. Vielä kaksi viikkoa sitten emme olisi päässeet ajamaan tietä 120, koska se oli suljettu tulipalon vuoksi. Näimme matkalla muutamassa kohtaa tulipalon merkkejä. Puiden rungot olivat palaneet, mutta alla oleva maasto näytti aivan normaalilta. Iltapäivällä saavuimme Fresno nimiseen kaupunkiin, jonne majoituimme. Ehdimme hotellin uima-altaalle ja osa ryhmästä ehti jopa ottaa iltapäiväunet ennen ruokailuun menoa. Aivan hotellimme vieressä oli ravintola nimeltä Steakhouse Black Angus, jossa nautimme illallista. Huomenna matkamme jatkuu kohti Los Angelesia. 

 Siellä näkyvät vuorenhuiput, jonne tänään ajoimme.

 Ylhäällä oli talojen katoilla ja tien pientareella lunta.

Näitä maisemia käy vuodessa katsomassa yli 3,5 miljoona ihmistä.

 Aurinko alkoi jo lämmittää, mutta mieltä lämmitti enemmän upeat maisemat.

 Minnan mielipide Yosemiten kansallispuistosta oli selkeä: "Tämän reissun hienoin paikka"

 Puun runko oli palanut metsäpalossa, mutta latvat ja maasto ei. Kummallista?

 Laaksossa virtasivat purot ja näimme myös vesiputouksen.

 Roskiksen luukku pitää laittaa kunnolla kiinni, jotta karhut eivät pääse syömään jätöksiä. Yosemiten kansallispuistossa asuu mustakarhuja ja ruskeakarhuja.

 Monia mutkia oli matkassamme tänään, tässä yksi niistä.

 Hotellin uima-altaalla asusteli leikkisä kissa.

 Tare katsoo varjon alta...

...kun Mikko ja Taru uivat hotellin uima-altaalla.

Päivä 17 Las Vegas - Mammoth Lakes 567 km

Aloitetaan vaikka sillä, että tämä päivä oli lämpötilojen vaihtelun suhteen elämäni erikoisin moottoripyöräilypäivä. Maksimilämpötila oli 44 C ja minimi lämpötila 9 Celsius astetta. No mitä tänään tapahtui, tässä hiukan tarinaa siitä: Aamulla heräsimme klo 6.30 ja klo 7 olimme hotellimme buffajonossa aamupalalla. Meidän hotellin aamupalapaikka muistutti erehdyttävästi ruotsinlaivojen buffet ravintoloita. Kiltisti jonotimme lautasten kanssa ja valikoimasta tarttui juuri sitä mitä itse kukin halusi. Tuoreita vattuja, puuroa, kananmunia, pekonia ja vaikka sun mitä. Huoneiden luovutus hotellissa, jossa on 4000 huonetta kävi yllättävän nopeasti. Las Vegasista suuntasimme kohti Death Valley nimistä aavikkolaaksoa kohti. Hieno yksityiskohta matkalla oli, kun muutama villihevonen juoksi tien yli. Harmi kun en ehtinyt nappaamaan kameralla kuvaa. Death Valley eli Kuolemanlaakso on USA:n kuivin, kuumin ja matalin paikka, joten ei ihme, että näin syyskuussakin lämpömittari kapusi 44 asteeseen. Kurvasimme noin 50 km edestakaisen matkan paikkaan nimeltä Badwater. Se on USA:n alin piste ollen 86 metriä merenpinnan alapuolella. Hotdogit, pizzat ja kylmät juomat nautimme Furnace Creek Ranch nimisessä kylässä, jossa on mitattu 100 vuotta sitten maailman korkein lämpötila 56,7 C. Samassa kylässä sijaitsee myös Paholaisen Golfkenttä, joten golffarit tervemenoa. Kannattaa kuitenkin ottaa pari pulloa juomaa mukaan...

Matkamme jatkui kohti yöpymispaikkaamme nimeltä Mammoth Lakes. Viimeinen tankkaus oli noin 60 km ennen määränpäätä ja Mikko kysyi minulta, että kannattaako laittaa takki päälle loppumatkaksi, Vastasin: "Ei tarvitse, matkaa on niin vähän, että kyllä hihattomalla paidalla pärjää" No se oli väärä vastaus, nousimme vuoristoa pitkin ja päästyämme perille lämpötila oli tosiaan 9 astetta ja hotellin pihasta näkyi lumihuippuja. Anteeksi Mikko ja muut matkaajat. Toivottavasti kunnon yöunet lämmittävät. 

 Kuoleman laakson ensimmäinen pysähdyspaikka...

 ...näytti tämännäköiseltä.

 Sauli tutussa puuhassaan videokameran kanssa.

 Mikko napsii kuvia Kuolemanlaaksosta.

 Moottoripyörät keskellä ja linja-autot siististi reunoilla. Turisteja tuntuu riittävän.

 USA:n alin piste. Badwater.

 Vuoristossa oli tietyöt menossa ja jouduimme pitämään ylimääräisen puolen tunnin tauon.

Iltapäivän kahvipaikan pihassa oli upeita hevosia.

 Mitäs täällä ihmetellään?

 No tätä: Aitauksessa on eläin, jonka rotua kukaan meistä ei tiennyt. Jonkinlainen sian ja lampaan sekoitus. Kroppa kuin sialla ja pää kuin lampaalla.

Hotellin vastapäätä oleva ravintola Angel`s oli alppityylinen paikka. Ruokailimme siellä ja pääsimme nukkumaan hyvissä ajoin.

Päivä 16 Las Vegas 0 - 10 km

Sunnuntaiaamu oli lämmin ja aurinkoinen Las Vegasissa. Vietimme ansaittua vapaapäivää. Kokoonnuimme aamusta uima-altaalle ja iltapäivän tutustuimme kaupunkiin, jokainen omalla tyylillään Ainostaan Markus ja minä kävimme ajamassa moottoripyörillä. Kävimme EagleRider Las Vegasin vuokraamossa vaihtamassa Markuksen ja Tarun vuokrapyörän Harley Davidson Electra Glide malliin, jossa on isompi takaistuin. Tarun selkä on ollut kipeä ja tämänmallisessa pyörässä, jonka kävimme vaihtamassa istuu takamatkustaja kuin nojatuolissa. Minun pyörästä korjattiin jo toistamiseen takavalot ja nyt parjäämme oikein mainiosti loppumatkan. Raisa oli varannut meille klo 19 ruokailun Eiffel Tornin ravintolasta ja söimme hienosti pöydissä, jossa oli valkoiset liinat ja paikka oli muutenkin upea. Laitoimme kaikki parasta päälle, koska t-paidassa ja shortseissa ei ravintolaan ollut asiaa. Klo 22 menimme katsomaan Showta nimeltä Absithe. Se piti sisäällään akrobatiaa, stand up komiikkaa ja musiikkia. Ehdottomasti hieno Show! Minna ja Mikko viettivät illan Mafiasta kertovan esityksen parissa. Illalla kävelimme useiden upeiden casinojen läpi omaan hotelliimme ja nukkumaan pääsimme puolenyön jälkeen. Viva Las Vegas.

 Hotellin uima-altaalla oli mukava aloittaa vapaapäivä ajohommista.

 Eikö tämän rakennuksen pitäisi olla jossain muussa kaupungissa kuin Las Vegasissa?

 EagleRider Las Vegas palvelee asiakkaita joka päivä, myös sunnuntaina 9 - 17

 EagleRiderin työntekijän oma pyörä oli hienosti rakennettu.

 Ei tarra, eikä maalaus vaan oikea taideteos.

 Nyt on Tarulla mukavat oltavat, kun Markus sai vaihdettua pyörän. Punainen pyörä vaihtui hopeiseen.

 Tuolla Eiffel tornin puolessavälissä  on ravintola, jossa söimme illallista.

 Eikun sisään vaan...

 ...katsomaan upeaa esitystä nimeltä Absinthe

 Käviköhän Raisa ja Sauli tässä ravintolassa?

Oma hotellimme näytti yövalaistuksessa tältä. Sinne matkaajat menivät nukkumaan ja huomenna jatkamme kohti Kaliforniaa. Siitä lisää seuraavassa blogissa.

Päivä 15 Holbrook - Las Vegas 763 km

Matkamme pisin ajopäivä takana. Kilometrejä tuli 763 km. Vaikka ajoimme paljon oli tänään myös paljon nähtävyyksiä matkamme varrella. Grand Canyon oli ensimmäinen paikka, jossa jalkauduimme. Kiersimme kallion reunalla ja kuvasimme jokainen kameran muistikortit punaisena upeita maisemia. Seuraaavaksi ajoimme noin 120 km Historic Route 66 tietä. Ennenkuin tulimme Las Vegasiin kävimme vielä Hooverin padolla. Majoituimme Las Vegasin keskustassa Excalibur Hotel Casinooon, jossa on muutama muukin matkaaja, koska hotellissa on yli 4000 huonetta.

 Grand Canyon on häikäisevän hieno paikka.

 Juha katselemassa Amerikan ihmettä.

Jos Silja olisi mukana matkalla olisi Matti pitänyt kovasti Siljan kädestä kiinni, mutta nyt Matti joutui turvautumaan kaiteeseen.

 Kämppäkaverit Tare ja Vesku ja muutama muukin turisti.

 Mikko ja Minna ikuistivat itsensä kallion reunalla.

 Legendaarinen Route 66 tie.

 Route 66 tien varrella löytyy tälläinen vessa.

 Muitakin moottoripyöräilijöitä tuli vastaan Route 66 tiellä. Onhan se unelma ajaa tätä maailman kuuluisampaa tietä.

 Kuvaustauko matkamme varrella.

 Blogin kirjoittaja, Harley Davidson ja Route 66 samassa kuvassa.

 Hooverin pato iltavalaistuksessa.

 Hotellin kyltti ohjasi meidät oikean rakennuksen pihaan illalla.

Lisätietoja ja kuvia voitte käydä katsomassa osoitteessa www.excalibur.com